Risteilyn ensimmäinen aamu valkeni harmaan sumuisena, eikä hytin ikkunasta nähnyt 50 metriä pidemmälle. Pienen loikoilun jälkeen pääsimme kuitenkin ylös sängystä ja suuntasimme aamupalalle Windjammer cafeseen. Tämä päivä vietettäisiin kokonaan merellä, seilaten kohti risteilyn ensimmäistä satamaa.
Moni muukin oli samaan aikaan vailla aamiaista, kuin vain me. Ravintolasali oli melkein täynnä, mutta onneksemme löysimme nurkkapöydän kahdelle sivummalta. Melkein heti oli tarjoilija kysymässä, saisiko olla kahvia. Aamiaisella tarjoilijat pyörivät ympäri salia ja heitä voi pyytää tuomaan kahvia tai muuta juotavaa. Voi myös itse hakea, jos tuntuu siltä. Jäin pöytään odottamaan siksi aikaa, kun mieheni lähti ruoan haku reissulle. Katselin ihmisvilinää ja joka puolelta kuului vilkasta puheennsorinaa. Jenkit tuntuvat taitavan aamuväsymyksessäkin small talkin jalon taidon, kun itse haluaisi vain tuijottaa kahvikuppiin.
Pian mieheni palasi, lautanen niin täynnä ruokaa kuin vain mahtui. "Ei osannut päättää, että mitä ei ottaisi!" Tästä kommentista voi päätellä, että valinnanvaraa siis oli ja vähän liikaakin, Itsekkin pyörin hyvän tovin keittopatojen äärellä, valiten vaikka mitä lautaselle. Muutaman päivän risteilyllä tuli kyllä syötyä vain silmillä, kunnes tuli seinä vastaan ja alkoi tehdä mieli reissumiestä. Rasva, sokeri ja suola hallitsivat useampaa ruokalajia aamupalalla. Hedelmiä oli onneksi myös tarjolla ja ne olivat todella herkullisia! Alkoi loppupeleissä tulla itselle paha olo, kun vain katsoi ihmisten annoksia laivalla. Miten he jaksavat päivästä toiseen tuollaista ruokaa?
Runsaan aamiaisen jälkeen vetäydyimme hetken levolle hytiin. Minulla oli varattuna klo 10.00 aika jalkahoitoon. Ennen risteilyä pystyi tekemään varauksia erilaisiin hoitoihin, hierontoihin ja vaikka kampaajalle laivalla. Hinnat hoidoissa yms. eivät olleet kovin edullisia, mutta kerrankos lomalla ollaan. En myöskään koskaan aiemmin ollut käynnyt jalkahoidossa, joten uusi kokemus sekin. Mieheni oli varannut itselleen iltapäivälle ajan kasvohoitoon, johon kuului myös parran siistiminen.
Kylpylään saapuessa piti täyttää esitietolomake, jossa kysyttiin kaikkea sairauksista ja maan ja taivaan väliltä. Pian sen jälkeen nuori tumma nainen tuli hakemaan minua odotushuoneesta ja ohjasi minut istumaan pedikyyri tuoliin. Hänen laittaessaan kaiken valmiiksi, sain valita mieluisen värisen kynsilakan, jolla varpaankynteni lakattaisiin lopuksi.
Hoidon aikan juttelimme niitä näitä ja sain selville hänen olevan Afrikasta kotoisin, osavaltiota en valitettavasti muista. Hän kertoi työskentelevänsä puoli vuotta kerrallaan laivalla! Todella pitkä aika siis yhdelle työvuorolle, mutta hän sanoi pitävänsä kovin työstään ja mielestäni se myös näkyi hänen asiakaspalvelussaan. Kovin useasti hän ei kotiin siis päässyt ja lennotkin Afrikkaan ovat varmasti hänen palkallaan melko kalliita. Muista siis tipata hyvästä asiakaspalvelusta, kylpylän hoidot eivät kuulu laivan ennakkotippauksen piiriin.
Hieman kyllä nolotti, kun hän kysyi kuinka usein käyn pedikyyrissä, kun jouduin myöntämään tämän olevan ensimmäinen kerta. Tietysti hän suositteli käyntiä jatkossa kerran kuukaudessa, mutta pakko myöntää, että vähiin on jäännyt pedikyyrit...!
Jalat virkistyneenä lähdin kertakäyttöisissä varvastossuissa marssimaan kohti hyttiä, josta löysin mieheni sikeässä unessa. Taisi aamiainen olla hieman tuhti. Hänen heräiltyään ja kun saimme vaatteet vaihdettua, lähdimme kiertelemään ympäri laivaa.
Päädyimme laivan "ostoskadulle", jos sitä siksi voi kutsua. Olin hieman yllättynyt, kuinka suppea shoppailuvalikoima laivalla olikaan, jopa suppeampi mitä näkee ruotsinristeilyllä. En osaa uudemmista laivoista sanoa, onko shoppailuelämyksiin panostettu enemmän, mutta tälle laivalle ei kannata lähteä visa kuumottaen. Matkamuistorihkamaaa löytyi yllin kyllin, kosmetiikkaa jonkin verran, kelloja, koruja jne. Mutta melko suppea valikoima kaikessa. Mietin jälkikäteen, halutaanko ihmisten rahojen menevän sitten mielummin satamiin, joissa laiva pysähtyy?
Mutta hyviä uutisia niille jotka ovat kiinnostuneita taiteesta ja ovat isoilla rahoilla liikenteessä. Laivalta löytyi myös taidegalleria, josta pystyi ostamaan taidetta, joka sitten lähetettiin sinulle kotiin risteilyn jälkeen. Myös taidehuutokauppa pidettiin risteilyn aikana, johon kävimme tutustumassa, ikävä kyllä rahat eivät riittäneet yhteenkään taideteokseen ja mitähän olisi rahti maksanut isosta taulusta koti suomeen?! :D
Kello läheni jo iltapäivää, tuntui, että aamiainen ei enää kovasti painanut mahanpohjalla, joten lähdimme kohti solariumia, jonka yhteydessä oli pieni kahvila. Solarium oli suuri pyöreä huone, josta löytyi siis sisäuima-allas, aurinkotuoleja ja suuri lasikatto. Ilma oli lämmitetty juuri sopivaksi, että altaalla tarkeni uima-asussa. Ihmiset loikoilivat altaalla lukien kirjaa tai torkkuen vain. Kahvílasta, joka oli siis samassa tilassa, sai pientä välipalaa, salaatteja, leivoksia ja muuta pieneen nälkään. Vitriinissä oli esillä kaikenlaista, valitsit mitä halusit ja tarjoilija tiskin takana antoi sen sinulle. Kahvilasta löytyi lounas aikaan myös keittoa tai muuta lounaaksi kelpaavaa päivittäin.
Tilasimme muhkeat voileivät ja otimme kahvit automaatista. Menimme istumaan ikkunan vieressä olevaan pöytään, ilma oli alkanut hieman kirkastua ja eteensä näki ainakin 200 metriä. En ole ikinä ollut taipuvainen merisairauteen, mutta aamulla olo oli hieman epätasainen ja tuntui, että mahanpohjassa heitti ikävästi. Onneksi oloa ei kovin pitkään kestänyt ja iltaan mennessä oli se helpottanut jo kokonaan.
Mieheni lähti välipalan jälkeen kohti kylpyläosastoa, joka oli samassa kerroksessa. Hänen kasvohoitonsa kestäisi tunnin verran, jonka aikana lähdin itse takaisin hyttiin siistiytymään illallista varten. Olimme tälle toiselle illalle varanneet ruokailun isosta salista. Illan pukukoodi oli hyttiin toimitetun infolehtisen mukaan tälle illalle smart casual. Olin lukenut ja kuullut, että pukukoodin noudattaminen illallisilla, oli vähän niin ja näin. Shortseja ei tulisi sallia koskaan, mutta siitä huolimatta ihmiset illalliselle pukeutuivat huppariin ja shortseihin, sanoipa pukukoodi mitä tahansa. Mielestäni tämä on hieman harmillista, sillä tietyllä tapaa toisi se myös juhlavuutta risteilyyn. Laivalla on kuitenkin todella monta muuta paikkaa, joihin voi mennä shortseissa syömään.
Itse valitisin päälleni kuitenkin siistit ja tyylikkäät vaatteet, ainakin omasta mielestäni. Mieheni saavuttua kasvohoidosta, vaihtoi hän vielä vaatteet ja lähdimme kohti suurta ruokailusalia. Mieheni oli todella tyytyväinen kasvohoitoonsa, oli se hänelle myös ensimmäinen. Parran hoitoonkin sai hän hyviä vinkkejä.
Vaikka meillä olikin varaus, jouduimme silti odottamaan jonkin aikaa pöytää. Lopulta meiltä kysyttiin, haluaisimmeko istua suuremmassa pöydässä, jossa on myös muita ihmisiä. Kahden hengen pöytää voisi joutua tovin odottamaan. Ajattelimme, että miksikäs ei, olemme nimittäin oma-aloitteisesti melko huonoja aloittamaan keskusteluja vieraiden ihmisten kanssa. Meidät kuljetettiin pöytään, jossa istui valmiiksi kolme paria. Hieman myöhemmin seuraamme liittyi vielä yksi pariskunta.
Olimme selkeästi kaikkein nuorin pariskunta pöydässä. Kaksi pariskunnista olivat samaa perhettä, toisen pariskunnan nainen ja toisen pariskunnan mies, olivat sisaruksia ja he olivat lähteneet risteilylle yhdessä. He asuivat Utahissa ja vaikka kukaan heistä ei suoraan sanonut, niin meille jäi epäilys, heidän puheistaan, että he olivat mormoneja. Todella mukavia ihmisiä, ehkä joistakin asioista niin eri mieltä, kuin itse olemme, kuten Trumpin presidenttiehdokkuudesta. Tästä aiheesta ei voitu välttyä tällä matkalla. Jenkkityyliin he olivat kuitenkin kaikesta todella kohteliaita ja avuliaita. Kolmas pariskunta istui meitä vastapäätä, he olivat kuulema saksasta, emmekä heidän kanssaan pahemmin jutelleet. Viimeinen pariskunta, joka liittyi seuraamme oli muistaakseni jostakin päin itä-rannikkoa ja taas aivan erilaisia arvoja edustavia ihmisiä, kuin jo tapaamamme. Heistä ja heidän puheistaan tuli mieleen, että nuoruudessaan he ovat varmasti olleet hippejä. Todella mukavia ja hauskoja ihmisiä. Itsellä tulee englannin puhumisessa aina alkuun pieni kankeus, kunnes tottuu poljentoon ja rentoutuu. Tämä ilta olikin sitten sellainen, ui tai uppoa tilanne tässä asiassa.
Saimme eteemme illallismenut, joista saimme valita niin monta ruokalajia, kuin haluaisimme. Joka ilta, olisi muutama ruokalaji, jotka olivat maksullisia, illan erikoisuuksia. Joka ilta menu vaihtui, erilaisella teemalla. Ruoka oli mielestäni ok, ei mitenkään ihmeellistä. En myöskään suosittele ottamaan kalaruokia laivalla, sillä kaikki kala tulee pakasteena ja se oli joka kerta aivan rutikuivaa. Säästä kalaruokien syönti satamiin ja oikeasti sinne Alaskaan. Jos tilaat pihvin, tilaa se medium miinuksena, jotta saisit sen edes medium plussana. Mielestäni laivalla, ilmaisista ruokailuvaihtoehdoista, paras oli windjammer cafe, jossa valikoima vaihtui ja ruoka oli aina maittavaa.
Ilta oli kuitenkin hauska, vaikka ruoka ei kovin kummoista ollutkaan. Kävimme vain yhden kerran syömässä suuressa salissa tämän jälkeen. Alkoholia, jos haluat illallisella juoda, veloitetaan se hyttikortiltasi, joka sitten lopuksi veloitetaan luottokortiltasi, risteilyn päätyttyä ja kun olet tarkistanut veloitukset oikeiksi. Huvittavinta illassa oli, kun pöytäseurueemme sai kuulla meidän olevan häämatkallamme. Jenkkityyliin, kaikki halusivat tietenkin nähdä sormukseni... Kaikilla pöytäseurueen naisilla oli aivan järkyttävän kokoiset timantit sormissaan, osalla aivan naurettavan isot. Itse en käytä koruja oikeastaan ollenkaan, enkä halunnut vihkisormuksestakaan kummoista, saati isoa. Näyttele sitten siinä sormusta :D ajattelivat varmaan, että onpa pihi mies tuolla.
Illan viihdykkeitä oli käynnissä ympäri laivaa, mutta me lähdimme kohti hyttiä. Seuraavana päivänä pääsisimme vihdoin maihin ja ensimmäiseen satamaan! Tältä päivältä ei ole kuvia laittaa, sillä otimme melko huonosti kuvia laivan sisältä. Eiköhän tulevien postausten kuvat korvaa tämän kertaisen vääryyden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti