Vancouver - suurkaupunki rennolla otteella - day 2

Aika erosta toipuminen tulisi vielä viemään aikaa ja olimmekin seuraavanakin aamuna jalkeilla jo aamu kuuden maissa. Rauhalliseen tahtiin tehtyjen aamupuhteiden jälkeen lähdimme liikkeelle ja kohti aamiaspaikkaa. Medina cafe sijaitsi parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä hotelliltamme library districtillä. Tähänkään ravintolaan ei varauksia otettu, joten jonossa kannatti olla ajoissa.

Olimme ravintolan edessä varttia vaille kahdeksan, emmekä olleet ensimmäisiä. Juuri ennen kahdeksaa, ennen ovien avaamista, oli jonoa kertynyt jo melkein korttelin ympäri. Tästä pystyi jo päättelemään, että paikassa täytyi olla jotakin hyvää, jos ihmiset olivat valmiita sinne arki aamuna jonottamaan. Jonossa ei tosiaankaan ollut pelkkiä turisteja, suurin osa vaikutti paikallisilta. Tulossa aamiaiselle ennen töihin menoa tai kokoustamaan aamiaisen parissa. Tälläistä kulttuuria ei mielestäni suomesta vielä löydy. Aamiaista syödään edelleen suurimmalta osin kotona aamuisin, vaikka mielestäni voisi olla hauskaa hoitaa edes yksi päivän tapaamisista pois hyvän aamiaisen kera.

Medina cafe, kuten suurin osa ruokapaikoistamme löytyi trip advisorista, siihen voi kyllä aina luottaa, kunhan osaa olla kriittinen myös ihmisten palautteiden laadun suhteen. Kyseinen ravintola on kuuluisa vohveleistaan, joita kaunis lämpökaappi oli pullollaan sisään tullessamme. Tila oli mielestäni tyylikäs, yhdistellen warehousemaista sisustusta ranskalaiseen kahvilaan. Ravintola täyttyi nopeasti ja pian tila oli täynnä vilkasta puheensorinaa. Tarjoilijamme oli ystävällinen ja todella ammattitaitoinen. Kaikki kahvista jokaiseen ruoan muruun oli todella herkullista. Aivan mahtava brunssipaikka, muuta ei voi sanoa. Vohvelit vielä päälle kuuman suolakinuskin ja marjojen kera! Jos ikinä Vancouveriin päädyt, niin tätä paikkaa ei voi muuta kuin suositella. Toivon itse pääseväni vielä jonain päivänä uudestaan tänne.

Myöhemmin samalle päivälle olin tehnyt varauksen Off the eaten track ruokakierrokselle. Näitä kierroksia järjestetään Vancouverissa ja Victoriassa, vetäjänä toimii nuori nainen nimeltään Bonnie. Kierroksia on muutamia eri tyylisiä, suurin osa keskittyy pääsääntöisesti ruokaan mutta Vancouverista löytyy myös panimokierroksia. Valitettavasti meillä ei päivät osuneet sopivasti panimokierrokselle, joten valitsimme ruokaa ja juomaa yhdistävän kierroksen nimeltään "The railtown urban eats tour". Kierros alkaisi H.A.V.E cafe nimisestä ravintolasta klo 13.30, joten meillä oli vielä reilusti aikaa ennen aloitusta.

Gastown - steamclock - Vancouver

Lähdimme jälleen jalkaisin kävelemään kohti Gastownin kaupungin osaa, joka sai alkunsa vuonna 1867 yhdestä ainoasta kapakasta ja on nykyään Vancouverin vanhin kaupungin osa. Tällä hetkellä Gastown on yksi tyylikkäimmistä ja halutuimmista asuinalueista Vancouverissa, mutta kymmenisen vuotta sitten niin ei ollut. Hieman samanlainen ilmiö, kuten Helsingin Kalliossa on tapahtunut vuosien mittaan.  Tähän kohtaan on mainittava, että Vancouver on todella helposti kävellen nähtävä kaupunki. Etäisyydet eivät ole liian pitkiä kaupungin keskustan aluella, joten nähtävyydet on helppo kokea ja nähdä jalkaisin. Julkinen liikenne kuitenkin toimii hyvin, jos tuntuu että kävellä ei vain jaksa.

Gastownin kaupungin osa oli täynnä matalia erilaisia kerrostaloja, seinämaalauksia ja rentoa tunnelmaa. Kuuluisin nähtävyys on aukiolla seisova kello, joka toimii osittain höyryllä. Kellon ympärillä parveili paljon turisteja ja kuvaa kellosta oli vaikea saada, ilman laumallista turisteja. Kaupungin osa oli sekoitus vikoriaanista ja modernia tyyliä, hauska sekamelska. Astelimme rauhalliseen tahtiin ympäri katuja ja joka puolelta löytyi uusia hauskoja yksityiskohtia. Samalla suuntasimme hiljalleen kohti ruokakierroksemme aloitupaikkaa.

H.A.V.E cafe sijaitsi niin sanotusti huonommalla puolella kaupunkia. Olimme alkuun hieman hämillämme aloituspaikasta. Menimme sisään ravintolaan ja istuuduimme pöytään odottamaan opastamme. Hetken kun olimme tutkailleet paikkaa tarkemmin, tajusimme sen olevan jonkinlainen koulu. Keittiöön näkyi salista ja se kuhisi eri ikäisiä nuoria. Myöhemmin oppaamme kertoi paikalle tultuaan, että tämä ravintola toimi porttina työelämään nuorille, jotka eivät olleet päässeet opiskelemaan muualle tai lähtökohdat elämässä eivät ole olleet ihanteelliset. Bonnie, oppaamme halusi tukea tätä toimintaa omalla yrityksellään, joten sen takia kierros aloitettiin täältä. Meille myös kerrottiin, että 75 % opinnot aloittaneista opiskelijoista pääsee valmistumisensa jälkeen työelämään. Todella hienoa! Ruoka jota maistoimme täällä oli myös todella herkullista, kermaista tomaattikeittoa ja grillattua juustovoileipää.

Railtown - kiinalaisia puutaloja - Vanouver

Kierrokselle tuli meidän lisäksemme yhteensä viisi ihmistä. Vanhempi amerikkalainen pariskunta ja kolme hieman vanhempaa rouvaa, jotka kertoivat olevansa matkanjärjestäjien listoilla töissä. Kaupungissa oli kuulema viikon kestävä konferenssi liittyen matkailuun, joten he olivat tulleet sen takia kaupunkiin. Hekin olivat amerikkalaisia, keskilännestä kotoisin. Todella mukavia naisia ja he kertoivat työn kuvaansa kuuluvan tutustua kapunkiin ja sen tarjoamiin nähtävyyksiin. Eli tämäkin ruokakierros oli heille työtä. Aika kiva työ heillä!

Kierrokseemme kuului kaiken kaikkiaan viisi eri paikkaa, jossa maistelimme ruokaa ja juomaa. Kierros tosiaankin keskittyi sellaiseen osaan kaupunkia, jossa ei olisi tullut itse varmastikkaan käytyä. Bonnie osasi kertoa todella mielenkiintoisesti ja avartavasti alueen historiasta.

Kierroksen nimi tuli tosiaan kaupungin osan nimestä, eli "Railtown". Rautatiet keskittyvät tähän kaupungin osaan ja aikoinaan se on kuhissut työläisiä ja bisnestä. Myös tämä kaupungin osa on pikkuhiljaa muuntautumassa ja sille on tulevaisuudessa käymässä samoin, kuin Gastownillekkin. Tästä oli todisteena nuorekkaat, erilaiset ravintolat joissa kävimme. Myös panimot ovat löytäneet tämän alueen omakseen. Vancouverin itäpuoli onkin todella täynnä erilaisia pienpanimoita, joten itäistä kaupungin osaa kutsutaankin nykyään paikallisten toimesta nimellä "yeastside". Yksi kierroksemme kohteista oli panimo, jonka sisätilat olivat uskomattomat! He myös myivät olutta suurissa kannuissa ulos ravintolasta, jos vaikka illanistujaisiin olisi tarvetta hyvälle oluelle. Saimme maisteltavaksemme yhden oluen ja lasillisen puna -ja valkoviintä.

Panimo railtown - Vanvouver

Tästä kaupunginosasta löytyi myös koko Vancouverin vanhin talo. Siinä se seisoi muiden seassa ja jos meille ei olisi kerrottu juuri tämän kyseisen talon olevan Vancouverin vanhin talo, ei sitä olisi itse tajunnut. Talo on yksityisomistuksessa mutta tyhjillään.

Panimo railtown - Vancouver

Voin lämpimästi suositella tätä kierrosta kaikille, jotka ovat kiinnostuneita ruoasta ja juomasta ja haluavat osaavan oppaan avustuksella kuulla kaupungista ilman suurta ihmispaljoutta. Muistathan tipata opastasi! Suurin osa maksamastasi summasta (55 dollaria) menee kierroksen ravintoloihin. Mukanamme oli myös nuori ranskalainen nainen, jota Bonnie koulutti vetämään kierroksia. Kysyntä on kasvanut todella ja hän ei enää yksin ehdi kaikkia kierroksiaan vetämään.

Kierroksen jälkeen hyvästelimme Bonnien ja mukavat matkatoimistorouvat ja lähdimme kohti kiinalaista kaupungin osaa. Kiinalaiset ovat iso osa Vancouverin historiaa ja vaikutus näkyy vahvana vielä näinäkin päivinä. Isoja osia hienoja kiinalaisia puukortteleita tuhottiin aikoinaan uusien rakennuseten tieltä, mutta nykyään valveutuneet kaupunkilaiset ovat lähteneet liikekannalle pelastaakseen osan tätä kaupungin oleellista historiaa.

Kävelimme chinatownin läpi ja sieltä löysimme pienen kiinalaisen puutarhan. Ihastelimme puutarhaa ja lepuutimme jalkojamme siellä ennen seuraavaa kävelyurakkaa.

Chinatownin portti - Vancouver

Seuraavaksi tarkoituksenamme olisi kävellä kohti rantaa ja sieltä nousta vesitaksin kyytiin, jotka kesäaikaan seilaavat rannan eri puolin, kuljettaen turisteja ja paikallisia. Vesitaksi toimii siis kesäisin vain lisänä Vancouverin julkiseen liikenteeseen. Taksit ovat pienia ja niihin mahtuu kerralla ehkä viisitoista ihmistä. Ne kuitenkin kulkevat noin 10-15 minuutin välein.

Meidän kyytimme lähti the village ferry dockilta, tiedemaailman vierestä. Vesitaksi firmoja on kaksi eri toimijaa ja ne ajavat kummatkin hieman omaa reittiään. Pysäkeillä on kuitenkin kerrottu aikaulujen kanssa missä taksit pysähtyvät. Hinta matkalle oli muistaakseni noin 5 dollaria per naama.

Vesitaksi - Vancouver

Me matkustimme vesitaksille Granville Islandille, josta löytyisi todella suosittu markkinapaikka. Kauppahallityyliin tehty markkina paikka, jossa paikalliset toimijat myyvät tuotteitaan. Matka kesti noin 15 minuuttia ja taksin kyydistä sai kivan perspektiivin kaupunkiin. Granville Island sijaitsee Vancouverin suuren sillan juurella, joka yhdistää kaupungin osat toisiinsa. Arkipäivänäkin saarella oli kuhinaa ja tietysti muitakin turisteja. Myös lokit olivat löytäneet paikan ja kyttäsivätki tilaisuutta napata ruokaa varomattomilta ihmisiltä.

Science worldin edessä - Vancouver

Markkinapaikka oli sisätiloistaan täynnä kaikkea ruokaa ja raaka-aineita mitä vain kuvitella saattaa. Kaikkea olisi halunnut maistaa ja jokaisesta kojusta olisi jotain halunnut ostaa mukaansa. Myyjillä riitti kiirettä ja on mielestäni upeaa, että tälläinen paikka oli pientuottajille suotu ja se selkeästi myös kannatti. Kierreltyämme paikan ympäriinsä, ostimme pussillisen kirsikoita ja meninne syömään niitä ulkopuolelle, katsellen ihmisten vilinää.

Granville sillan alta - Vancouver

Hetken istuskelun jälkeen oli aika lähteä siirtymään kohti hotellia. Olimme olleet liikkeellä jo monta tuntia, joten ajatus suihkusta tuntui todella houkuttelevalta. Olimme päättäneet kävellä takaisin hotellille, vaikka sillalta olisi busseja mennyt myös kohti downtownia. Ruokakierroksemme opas, kuitenkin sanoi, ettei kävely olisi pahan pituinen.

Granville Island public market - Vanvouver

Hetken pouokkoilun jälkeen löysimme vihdoin reitin Granville sillalle. Sen molemmin puolin kulkee kävelytiet, niitä ei ole kuitenkaan rajattu mitenkään autotiestä, ainoastaan korotus erotti jalkakäytävän autotiestä. Jalkakäytävä oli myös kapea, joten maisemia ihaillessa sai varoa, että ei astunut harhaan. Kävellessä pystyi ihailemaan kaupungin siluettia ympärillään ja näkemään kaupungin levittäytyvän laajalle. Tuuli tuiversi hiuksissa sillalla. Käveltävää tuli hotellille kolmisen kilometriä, jalkoja jo hieman pakotti koko päivän asfaltilla kävelyn jälkeen, mutta kunnialla jaksoimme loppuun saakka.

Viimeinen päivä Vancouverissa alkoi tulla päätökseensä ja olo oli suihkun jälkeen sen verran väsynyt, että päätimme vain hakea ruokaa hotellille. Toisella puolella korttelia hotellilta oli suuri fooscourt, josta löytyi paljon valinnan varaan. Valitsimme tarjonnasta Fatburger nimisen ruokapaikan. Burgerimesta, mutta jokainen hamppari tehdään vasta tilauksesta. Joudun sanomaan, että en ole niin hyvää hampparia aiemmin syönyt! Maksoihan se melkein 10 dollaria, joten mäkkäriin verrattaen kallista, mutta aivan mahtavan makuinen. Söin cajunkanahampurilaisen ja mieheni juustohampparin. Jos siis Fatburger tulee jossakin vastaan, voin suositella lämpimästi.

Granville Bridge - Vancouver

Loppu ilta menikin sitten pitkällään hotellilla, pakkaillen laukkuja ja miettien seuraavaa aamua ja risteilylle siirtymistä. Vancouver oli kohdellut hyvin ja kaupungista jäi ensi vaikutelmasta huolimatta, todella positiivinen fiilis.

Granville Bridge - Vancouver

Seinämaalaus - Gastown - Vancouver

Seinämaalaus - Gastown - Vancouver

Chinatown - Vancouver

Science worldin lähettyviltä - Vancouver

Vancouver

Vancouver - suurkaupunki rennolla otteella - day 1

Vancouver on Kanadan kahdeksanneksi suurin kaupunki ja asukkaita siellä on noin 578 000. Vancouver levittyy isolle alueelle ja kahden päivän aikana oli vain rajallisesti aikaa koluta tätä kaupunkia. Kuitenkin olimme etukäteen ottaneet selvää mitä haluaisimme nähdä ja kokea siellä. Olimme myös selvittäneet, miten liikkuisimme, joten tälläisen miettimiseen ei kulunut turhaa aikaa.

Aloitimme aamumme 1.6.2016 hotellilta, jossa katsoimme päivän kulun ja lähdimme liikkeelle. Ensimmäinen stoppimme oli klo 9.00 aamulla aukeava Vancouver lookout, josta olisi hienot näkymät, joka puolelle kaupunkia. Olimme ensimmäisenä aamuna hereillä jo viiden aikaan, aikaeron vaikutuksesta, joten aikaa oli aamulla hieman hukattavaksi. Päätimme siis ennen näköalatornia kävellä hieman ympäriinsä ja mennä hotellin takaa sijaitsevasta satamasta tsekkaamaan terminaalin, josta risteilijämme on tarkoitus lähteä. Sää oli leppoinen ja oli kiva aikaisin aamulla fiilistellä heräävä kaupunkia ja katsella työhönsä kiiruhtavia paikallisia. Terminaalikin löytyi helposti. Haimme mukaamme kahvit ja jatkoimme kaupungin läpi kohti näköalatornia.

Maisema satamassa

Yllätys, yllätys olimme ensimmäiset jonossa ja myös ainoat lipputiskin auetessa. Myyjä sanoi tämän olevan paras aika tulla, sillä meillä olisi koko tasanne omassa käytössämme. Saimme siis rauhassa katsella kaupunkia, joka levittyi laajalle ympärillämme. Horisontissa näkyi vuoria, jotka tuntuvat nin suomalaisena aina yhtä vaikuttavilta. Olimme kuitenkin aivan varmoja, että nämä eivät tule olemaan komeimmat vuoristomaiset tällä reissulla.

Vancouver Downtown

Puolen tunnin näköalan ihastelun jälkeen alkoi nälkä jo hieman kurnimaan ja suuntasimme sitten, jo ennalta katsottua brunssi paikkaa kohti. Olimme katsoneet, että kävelyä olisi kaupungin keskustaa kohti parisenkymmentä minuuttia. Jonkin aikaa etsimme ja haimme, huomasimme jo kävelleemme ohikin, tuntui, että paikkaa ei vain löydy. Sittenn silmiin sattui tien toisella puolella oikea nimi: Twisted fork ravintola.

Olin aiemmin etsinyt tripadvisorin avustuksella hyviä brunssipaikkoja ja tämä oli listattu yhdeksi parhaaksi Vancouverissa. Ravintolaan ei otettu pöytävarauksia, vaan meininki oli first come first serve tyylillä. Oli kuitenkin arkipäivä ja kymmenen jälkeen, joten emme joutuneet hetkeäkään jonottamaan. Ravintola oli pieni, ehkä noin kolmekymmentä henkeä mahtuisi sisään kerralla. Keskellä pitkulaista tilaa oli avokeittiö, jossa oli tohinaa ja selkeästi kuumat oltavat. Ajattelin mielessäni, että ilmastointi saa olla melkoisen tehokas, jotta pieni ravintola pysyy niinkin viileänä, kuin se meidän pöydässämme oli. Paikkahan tarjoilee seitsemänä päivänä viikossa vain brunssia. Muistaakseni klo 8-15.

Tarjoilijamme oli superyhstävällinen ja ripeä. Tilasimme ja saimme samantien nenän eteen paikallisen panimon oluet. Pienpanimo buumi on saavuttanut myös Vancouverin todella isolla kädellä. Kerron tästä lisää myöhemmin. Aloitimme skonsseilla ja paikan päällä tehdyllä mustikkahillolla. Suussa sulavaa, ei voinut muuta sanoa. Hilloja oli yksi seinällinen täynnä eri kokoisissa lasipurkeissa, joita olisi saanut mukaansa ostaa. Itse tilasin ruoaksi eggs benedictin, joka oli mielestäni oikein maukasta, ei kuitenkaan parasta jota olen syönyt. Mieheni ei ollut kovin tyytyväinen tilaamaansa fritattaan, mutta sanoi sen luultavammin olevan vain makuasia. Annoksessa ei siis ollut suoranaista vikaa. Lähdimme vatsat täynnä takaisin kaupungille.

Pyörimme hetken kaupungilla ja teimme pakolliset ostokset, jotka oli mietitty etukäteen. Olimme aamulla satamassa pyöriessämme huomanneet monia pyörävuokraamoja ja päätimmekin ottaa vuokrapyörät ja pyöräillä päivällä seawallille. Suuri puisto Vanvouverin kärjessä, jonka ympäri kiertää yksisuuntainen pyörätie. Tämä noin viiden kilometrin pituinen lenkki on todella suosittu lenkkeilykohde paikallistenkin keskuudessa. Turisteja on myös todella runsaasti.

Palattuamme hotellille, vaihdoimme hieman rennompaa päälle, pakkasimme reput ja lähdimme kohti pyörävuokraamoa. Pyörän vuokraaminen onnistui helposti ja nopsaan. Satamasta, jossa vuokraamo sijaitsi, oli suora reitti satamaa pitkin puistoon. Pyöräteitä on Vancouverissa todella paljon ja paikalliset pyöräilevät paljon. Ainoa haitta, onkin sitten turistit, jotka poukkoilevat pyörätielle ja eivät ota kuuleviin korviinsa pyörän kellon soittoa. Henkilönä, joka pyöräilee myös kotona, tämä otti päähän todella paljon. Onneksi meillä ei kuitenkaan kiirettä ollut ja piti vain pitää pää kylmänä.

Aiemmin puiston ympäri menevä reitti on ollut kaksi suuntainen, mutta hetken pyöräiltyämme, tajusin miksi se ei ole sitä enää. Tuntui, että iso osa pyöräilevistä turisteista oli pyörän selässä ensimmäistä kertaa ikinä, ainakin julkisella paikalla. Tehtiin äkkijarrutuksia pysähdyttäessä katsomaan maisemia, ei osoitettu kääntymistä mitenkään ja pyöräiltiin rintarinnan tai isoissa massoissa, jotka eivät sitten tehneet elettäkään väistääkseen nopeammin kulkevia.

Maisemat olivat kuitenkin hienot ja sää helli. Pyöräily oli kaikesta huolimatta kiva tapa nähdä kaupunkia. Aikaa kulutimme parisen tuntia ja maisemia katsellessa.

Seawall Vancouver

Illaksi meillä oli varaus ykköseksi rankattuun ravintolaan kaupungissa. Meren äärellä kun oltiin, niin loogisinta oli ottaa siitä kaikki irti ja nauttia tuoreita mereneläviä. Blue water cafe oli parinkymmenen minuutin kävelyn päässä hotellilta. Tämä oli koko reissun hintavin illallinen, mutta mielestäni välillä voi hieman sijoittaa hyvään ruokaan. Ravintola oli seitsemän aikaan aivan täynnä ja meteli oli pääsalissa kova, olin kuitenkin varauksen yhteydessä maininnut, jos olisi mahdollista saada rauhallinen syrjäisempi pöytä. Tarjoilija ohjasikin meidät läpi salin, huoneeseen jonka jokainen seinä oli täynnä viinipulloja lasiseinän takana. Tästä huoneesta jatkoimme vielä seuraavaan, pieneen huoneeseen, johon mahtui kerralla ehkä parisenkymmentä henkeä. Tila oli erittäin rauhallinen ja olin kiitollinen, että toiveemme oli otettu huomioon.

Aloitimme shampanjalla, jonka hinnaksi katsoin 50 dollaria lasilta, mutta olin selkeästi katsonut väärin, sillä loppulaskulla oli hinta 100 dollaria lasilta! Noh, kerrankos sitä voi juoda hieman kalliimpaa shampanjaa! Otimme alkupaloiksi jaettavan alkupalalajitelma, kaikki oli herkullista ja tuoretta. Pääruoaksi jaoimme ison annoksen sashimia. En ikinä ole syönyt niin tuoretta mereneläviä. Hyvä sääntö on kyllä, että mitä tuoreempaa kalaa, niin miksi pilata sitä kypsentämisellä. Jälkiruoat olivat paikan muuhun tasoon hieman pettymys mielestäni, mutta muutoin ilta oli ihana ja ruoka todella hyvää, vaikkakin kallista.

                                                    Twisted Fork brunssi Vancouver



Lopuksi oli mukavaa kävellä rauhallisesti kohti hotellia hämyisen kaupungin lävitse. Pieni sadekkaan ei pahemmin haitannut.

Helsinki - Islanti -Kanada

Lento lähti 31.5.2016 Helsinki-Vantaalta klo 15.20. Kentällä olimme noin kolmea tuntia ennen. Onneksi kehärata on vihdoin avattu ja Helsingistä pääsee kätevästi junalla kentälle.

Syy miksi olimme kentällä niinkin aikaiseen, oli loungeen meno. Olimme molemmat saaneet aiemmin samana vuonna tarjouksen amexilta, jossa kultakorttia tarjottiin vuodeksi ilmaiseksi ja siihen sisältyisi neljä kertaa vuoteen pääsy ilmaiseksi eri lentokenttien lounge tiloihin. Eihän tarjousta voinut ohittaa ja päätimme sitten ottaa kaiken irti tarjoilusta aspire loungen tiloissa!

Aika kului mukavasti syöden, juoden ja lehtiä lueskellen, melkein tuntui, että jatkossa voisi jopa maksaa hieman, jotta voisi loungen palveuita käyttää hyväkseen.

Lento lähti hieman myöhässä, ymmärtääkseni yhden matkustajan vuoksi, ketä jouduttiin odottamaan kyytiin. Muuten lento sujui ongelmitta ja saavuimme Islantiin hyvissä ajoin, ehtiäksemme jatkolennolle. Reykjavikin lentokenttä oli remontissa ja siellä oli hieman kaaoottista. Ihmiset tungeksivat sinne tänne ja reittejä porteille ei oltu merkitty kunnolla. Ilmastointi ei myöskään toiminut, joten tunnelma oli hieman tukala. Koneeseen kuitenkin päästiin ja matka jatkui. Lentoyhtiömme oli Icelandair ja jokainen matkustaja sai viedä ruumaan kaksi matkalaukkua, joka osoittautui takaisin tulomatkalla hyödylliseksi. Ruoka ei kuitenkaan kuulunut lennon hintaan.

Saavuimme Vancouveriin klo 17.15 paikallista aikaa, eli oltiin Suomen ajasta noin 11 tuntia jäljessä. Olo ei kuitenkaan ollut niin nuutunut, kuin olisi voinut kuvitella. Rajamuodollisuuksista päästiin melko nopeasti läpi ja matkalaukutkin tulivat nopeasti. Olimme jo etukäteen ottaneet selvää, että pääsisimme junalla kentältä todella lähelle hotellia, mutta menimme pienen infotiskin luokse, jossa iäkkäämpi rouva kuitenkin tyrmäsi ajatuksemme junasta. Kuulema aivan liian monimutkaista ja kamalan pitkä matka junaseisakkeelta sitten hotellille. Suositteli vain taksia ainoaksi järkeväksi matkustusmuodoksi. Hinnaksi taksille arvioi noin 45 dollaria.

Lähdimme kojulta hieman mietteliäinä ja heti sen jälkeen vanhempi herra nykäisi meitä hihasta ja sanoi kuulleensa keskustelumme. Hän taas torppasi infokojun rouvan taksineuvot ja sanoi junalla pääsevän helposti downtowniin, jossa hotellimme sijaitsi. Hän neuvoi miten pääsemme junalle ja kertoi myös, että hotellimme oli aivan seisaketta lähellä. Kiittelimme häntä vuolaasti, sillä säästimme pitkän pennin, kun junaan päädyimme. Lopuksi tajusimme, että rouva saattoi olla taksifirman kirjoilla tai muuta vastaavaa. Junalla kuitenkin pääsi downtowniin todella näppärästi, näki hieman kaupunkia eri puolilta ja paikallisia ihmisiä oli kiva seurata. En tarkkaan muista junanlipun hintaa, mutta olisiko ollut noin 7 dollaria per nuppi. Kanadan dollaria siis.

Hotellimme olimme varanneet hotels.com sivuston kautta, joka on viime aikoina ollut suurennuslasin alla, syystä jos toisesta. Meillä ei kuitenkaan ikinä ole ollut ongelmia ja varaus löytyi tietokannasta. Hotellimme olimme valinneet sijainnin vuoksi. Se oli mahdollisimman lähellä terminaalia, josta risteily lähtisi, mutta kuitenkin järkevissä hinnoissa. Hotelli oli myös muuhun kaupungin nähtävyyksiin nähden hyvällä paikalla. Hotelli ei ollut uusimmasta päästä, mutta kuitenkin siisti ja palvelu oli ystävällistä. Days Inn Vancouver oli kyseessä ja voin suositella hotellia ihan sijainnin puolesta.

Hotelli löytyi helposti, alle kilometrin matkan päästä junaseisakkeelta. Tullessamme ulos asemalta, oli ensin vastassa kaksi poliisi, jotka pitelivät maassa miestä jota kolmas poliisi laittoi rautoihin. Heti seuraavaksi, penkillä istui riutuneen näköinen mies piikittämässä itseään suoneen. Että sellainen ensivaikutelma. Onneksi se jäi kuitenkin vain ensivaikutelmaksi.

Ensimmäisenä iltana ei paljoa energiaa ollut kaupungin katseluun. Etsimme vain nopeasti ruokaa, jonka sitten toimme hotellille ja syömisen jälkeen kävimme heti nukkumaan. Aamulla sitten heräilimme jo viiden aikoihin...

Vielä ennen matkaa... Pakkauslista.

Olen huomannut, että sen helpompaa pakata pidemmälle reissulle, kun vain avaat sen wordin tai otat ihan kynää ja paperia ja suunnittelet tarkkaan mitä tarvitset mukaasi matkalle.

Ensimmäisen listan ei tarvitse olla lopullinen, itse muutin listaa vielä päivää ennen lentoa. Riippuu tietysti paljon matkan tyylistä, millaista varustetta tarvitset. Tällä reissulla haasteen pakkaamisesta teki se, että tiedossa oli hienompaa ravintolaillallista sekä Alaskassa vaellusreiteillä patikointia. Yritän kuitenkin listaa laatiessani pitää mielessä, jos emmin jonkin vaatteen tai tavaran kohdalla, että voi sitten ostaa paikan päällä, jos tulee todellinen tarve tai sitten on vain pärjättävä ilman.

Jaan listani neljään osaan: vaatteisiin, kenkiin, hygieniatuotteisiin ja muihin tarvikkeisiin. Aina kuitenkin yritän muistaa, vähemmän on enemmän. Kun tuntuu, että tarvitsenko vielä sen yhden t-paidan, jätä ottamatta, et nimittäin tarvitse. Siistimmiksi vaatteiksi valikoin muutamat perusvaatteet, jotka muokkaantuivat moneen ja joita pystyi helposti yhdistellä. Suurimmalta osin tien päällä ja kaupungilla liikkuessahan sitten mentiin urheilutrikoissa, hupparissa ja lenkkareissa. Mahdollisimman mukavasti. Kengistä lähti mukaan vain pakolliset: lenkkarit, vaelluskengät, siistit ballerinat ja tennarit. Niillä pärjäsin paremmin, kuin hyvin.

Luin useasta eri lähteestä, että sää Alaskassa voi olla todella nopeasti vaihtuvaa. Eli kerrospukeutumista suositellaan lämpimästi. Meillä sattui yllättävän hyvä tuuri säiden suhteen, mutta aina oli repussa pieneen tilaan menevä tuulipuku odottamassa sateen varalta.

Mielestäni sitten sukkia ja alushousuja ei voi koskaan olla liikaa, varsinkaan yhtään aktiivisemmalla reissulla. Vaikka otin mielestäni tarpeeksi monta paria mukaan, niin silti jouduin ostamaan uusia. Eri asia sitten, haluaako ruveta pitkän päivän jälkeen vielä nyrkkipyykille.

Hygienituotteet haluan myös listata tarkkaan. Mitä tarvitsee ja mitä saattaa tarvita tälläisessä reissussa. Laastareita, neulaa, lankaa, allergialääkettä, särkylääkettä, savetpyyhkeitä, mahatautilääke.... pitkä lista, suurinta osaa ei edes tarvinnut, mutta mieli oli kevyempi, kun olivat kuitenkin mukana. Jos vaikka jotakin sattuisi, niin ensiapu olisi lähellä.

Muissa tarvikkeissa on sitten listattuna tavaroita puhelimien latureista, adapetereihin ja tulostettuun matkasuunnitelmaan. Matkasuunnitelman, kopiot passeista ja lentotiedot annan myös yhdelle läheiselle, jotta jollakin on selkeä käsitys missä milloinkin olemme. Muistathan myös tehdä matkustusilmoituksen netissä!

Listaan erikseen myös mitä laitan lennolle päälle, sekä mitä pakkaan käsimatkatavaroihin. Kaikki eivät varmasti koe tarvitsevansa tämän tyylistä listaamista, itselleni se selkeyttää asioita ja on myös hauska osa matkaan valmistautumista.

Kaiken suunnittelu

Tämä blogi kertoo, miten aloimme suunnitella ikimuistoista matkaa Alaskaan ja miten se sitten käytännössä toteutui. Nämä blogitekstit olen kirjoittanut enemmänkin itselleni muistoksi matkasta, kuin tarkaksi oppaaksi Alaskan matkailuun. Tämän vuoksi teksti saattaa olla paikoitellen jaarittelevaa tai se saattaa ajautua todella vähäpätöisiltä tuntuviin yksityiskohtiin. Olet kuitenkin tervetullut lukemaan kokemuksistani ja jos kysyttävää tulee mieleen, niin yritän mielelläni vastata, osaamiseni mukaan.

Kirjoitan alkuun matkan suunnittelusta, enkä mene liikoihin yksityiskohtiin. Kerron pääpiirteittäin mihin rahaa tulee kulumaan ja mitä kannattaa ottaa huomioon suunnittelussa. Kun aloitan tarkemman matkakertomuksen, avaan paremmin yksityiskohtia. Kaikki kuvat blogissa ovat omiani, ethän lainaa ilman lupaa.

Vuosi 2014 ja päätöksiä:

Vuoden 2014 keskivälillä olimme mieheni kanssa palanneet edelliseltä pidemmältä reissultamme ja tiesimme, että seuraava pidempää reissua joutuisimme odottamaan jonkin aikaa. Tarkoituksena olisi etsiä isompi asunto ja muuttaa, joten rahavirrat olisi suunnattava tähän tavoitteeseen suurimmalta osin. Halusimme kuitenkin jatkaa myös matkakassaan säästämistä, vaikka ihan pienimuotoisestikkin. Seuraava määränpää oli tässä vaiheessa vielä hämärän peitossa, mutta pikkuhiljaa se alkoi tulla selkeämmin näkyviin.

Asunto löytyi, lainaa otettiin, muutettiin, keittiötä remontoitiin ja huonekaluja hankittiin... Vuoden 2014 ja 2015 vaihteessa päätettiin monien vaihtoehtojen jälkeen seuraava määränpää. Alaska. Päätös tuntui oikealta ja myöskin hieman pelottavalta. Loppujen lopuksi kummallakaan ei pahemmin tietoa Alaskasta ollut, saati sitten Alaskan matkailusta, sinne pääsemisestä ja mitä kaikkea siellä voisikaan tehdä.

Vuosi 2015 ja aikataulujen suunnittelua:

Maaliskuussa pääsimme muuttamaan uuteen asuntoon ja seuraavat kuukaudet kuluivatkin sitten muuttohässäkän keskellä. Melkein kaikki huonekalut jouduimme uusimaan, miehen poikamiesboksista ei yksikään huonekalu läpäissyt seulaa uuteen asuntoon ja itsellä suurin osa huonekaluista oli myyty pois, tullessani opiskelemaan Helsinkiin. Kaikista muista kuluista huolimatta jaksoimme säästää sitkeästi, joka kuukausi, osan palkasta sästöön.

Samanaikaisesti haimme tietoa Alaskasta. Sen ilmastosta, liikkumisesta siellä, hintatasosta, aktiviteeteista, ihmisistä, syömisestä, yöpymisestä... Aivan kaikesta mitä mieleen juolahti. Kaikki vähänkään kiinnostavalta tuntuva tekeminen tai muut, otettiin muistiin. Tästä pitkästä listasta rupesimme sitten kokoamaan reittiämme.

Melko alusta asti oli selkeää, että haluaisimme liikkua omaan tahtiimme, autolla, niin kuin olimme tehneet edelliselläkin reissulla. Oman tahdin päättäminen matkaillessa on meille tärkeää. Ennen kuin aloimme lyömään reittiä lukkoon, oli päätettävä aikataulusta. Kuinka kauan olisimme tien päällä? Selvää oli, että koko kesäloma, eli neljä viikkoa käytettäisiin matkalla oloon.

Ajankohta matkalle nousi myös heti alkuun esille. Amerikkalaisten oma kesälomakausi polkaisee kunnolla käyntiin siinä heinäkuun alussa. Tämä tarkoittaa sitä, että hinnat nousevat ja joka paikka on täynnä. Halusimme päästä reissuun siis ennen jenkkien lomakautta, joten pienellä sopimisella työpaikoilla, saimme sovittua kesälomiemme alkamisen jo toukokuun viimeiselle päivälle.

Lentoreittien miettimisen jälkeen, päätimme, että ennen Alaskaa, haluaisimme viettää muutaman päivän Kanadassa, Vancouverissa. Lennot sinne tuntuivat olevan paremmin tarjolla, kuin suoraan Anchorageen. Tästä sitten miettimään, miten pääsisimme Alaskan puolelle Vanvouverista? Miehenihän sen sitten keksi. Risteily!

Suuret risteilijät aloittavat toukokuun puolesta välistä kautensa Alaskassa ja ne seilaavat Vancouverista rannikkoa pitkin ylös Alaskan puolelle. Reittejä on monenlaisia, riippuen laivayhtiöstä, me valitsimme yhteen suuntaan menevän seitsemän päivän reitin pitkin rannikkoa. Emme ole kumpikaan aiemmin  risteilleet isoilla laivoilla, ruotsinlaivoja ei tässä kohtaa lasketa. Vertailimme eri laivayhtiöitä, luimme ihmisten kokemuksia ja arvosteluja. Royal Caribbean nousi ykköseksi, kaikista vaihtoehdoista. Laiva oli Radiance of the seas, se tulisi pysähtymään 4 eri satamassa, ennen viimeistä satamaa Sewardissa Alaskassa.

Risteilyn ohjelma:

Risteilyn ohjelma olisi seuraavanlainen: Vancouver - Inside passage - Ketchikan - Icy Strait point - Juneau - Skagway - Hubbard glazier - Seward

Risteily myös mahdollisti pääsyn Alaskan kaupunkeihin, joihin emme olisi välttämättä päässeet pelkällä autolla. Eikä aika olisi riittänyt myöskään, sillä välimatkat ovat suuret.

Tärkeimmät päivämäärät:

Seuraavat asiat olivat nyt selvillä: lento lähtisi 31.5.2016 Helsinki-Vantaalta kohtia Vancouveria yhdellä vaihdolla Islannissa. Tämän jälkeen Vancouverissa olisi aikaa kolme yötä. Risteily lähtisi Vancouverista kohti Alaskaa 3.6.2016 ja se loppuisi Sewardin kaupunkiin Alaskassa 10.6.2016. Paluu lento Suomeen olisi Anchoragesta Alaskasta 23.6.2016. Sewardin ja Anchoragen välille jäi siis monta päivää, jossa suunnitelmat olivat vielä aivan auki. Koska lento lähtisi takaisin kotiin Anchoragesta, olisi helpointa vuokra-auto palauttaa sinne. Halusimme myös välttyä yhden suunnan palautusmaksulta, joten varasimme auton noudon myös samasta paikasta. Auton nouto oli 4.6.2016. Tämä jätti meille siis vuorokauden aikaa päästä Sewardista Anchorageen. Milläs muulla, kuin sitten junalla tuo matka taittui mukavasta ja huikeita maisemia ihaillen. Tähänkin palaan tuonnempana tarkemmin.

Vuosi 2016 ja muistettavat kuluerät:

Ennen kuin alat suunnitella matkaa Alaskaan, tee yksi asia itsellesi ja kukkarollesi selväksi: Alaska on kallis. Hinnat selittyvät yhdella seikalla, nimittäin kovin turistikausi kestää vuodessa vain 100 päivää. Tällä ajalla on taottava rahaa myös loppuvuodelle, jotta taas seuraavana kautena pystytään tarjoamaan palveluita.

Lennot ja muuta:

Tietysti, matkailijasta riippuen voi päästä reissuun hyvinkin eri kokoisilla budjeteilla. Lennot edestakaisin tulivat maksamaan kahdelta hengeltä 1481,20 euroa. Varasimme lennot yli puoli vuotta etukäteen. Risteily, joka ei tietenkään ole pakollinen, mutta mielestämme hieno kokemus, tuli maksamaan kahdelta hengeltä parvekkeellisessa hytissä noin 3200 dollaria. Ilman parveketta olisi hinta laskenut. Sää kuitenkin meitä suosi ja parvekkeesta tuli nautittua useaan otteeseen. Ota huomioon, että tuo summa, jonka maksat risteilystä sisältää lähes kaiken. Ruoan ja juoman (paitsi alkoholin), viihdykkeen laivalla jne. Eli jos et halua ostaa alkoholia tai maksaa muusta, kuten aktiviteeteista satamissa, tuolla summalla selviää kaksi henkeä koko risteilyn.

Yöpyminen:

Yöpyminen Alaskassa on myöskin melko kallista. Verrattaen USA:n itärannikkoon, jossa perushyvään motelliin pääsi yöksi 40-50 dollarilla yö, joutui Alaskassa maksamaan yöstä 70-250 dollaria, paikasta riippuen. Kalliimpiakin olisi löytynyt. Halvin majapaikkamme oli B&B ja RV-parkin yhdistelmä, jossa oli jaetut wc -ja suihkutilat, sen hinnaksi tuli n. 78 dollaria yöltä. Kallein oli sitten Denali national parkin kupeessa olevassa Healyn pikkukylässä B&B majoitus "Dome Home", jossa yö maksoi 250 dollaria kahdelta hengeltä. Täällä kuitenkin kaikki oli viimeisen päälle tiptop, isäntäväki oli hurjan ystävällistä, teki meille aamiasta herättyämme ja kaikin tavoin halusi varmistaa, että olisimme tyytyväisiä siellä ollessamme. Joten näissä tapauksissa tulee aina miettiä, minkälaisesta kokonaisuudesta tulee maksamaan. Vietimme myös muutaman yön autossa nukkuen, jolle tuli sitten hintaa 7 dollaria yöltä. Auton olisi voinut myös ajaa johonkin tien pientareelle ilmaiseksi, mutta meille sattui sopivasti reitille pieni leirintäalue, johon pääsi omalle pikku tontille rauhassa nukkumaan. Yöpymisen Alaskassa voisi siis hoitaa myös aivan telttailemalla tai autossa nukkumalla. Valvontaa ei teiden varsilla ole samalla tavoin, kuin muualla USA:ssa, joten voit huoletta parkkeerata ja alkaa vetämään sikeitä. Täysin ilmaista yöpymistä siis. Ihmisestä riippuen, kuinka monta yötä jaksaa sitten näin reissata. B&B:ssä kuitenkin tapasimme moni erilaisia ihmisiä, joiden kanssa oli hieno kokemus vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia, tätä emme olisi samalla tavalla kokenneet, jos olisimme yöpyneet kaikki yöt teltassa.

Aktiviteetit:

Sitten aktiviteetit, joita Alaskassa on tarjolla ja joihin mielestäni kannattaa sijoittaa. Nekin ovat kalliita, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mutta, kuinka mahtavia juttuja tuo osavaltio tarjoaakaan! Tämä suurin ja väkiluvultaan kuitenkin kolmanneksi pienin osavaltio tarjoaa aivan mahtavaa tekemistä reissun alusta loppuun. Loppu onkin sitten sinusta kiinni, millaisia juttuja haluat tehdä? Löytyy koskenlaskua, melontaa, kuumia lähteitä, valasristeilyjä, zipliningia, vuorikiipeilyä, ratsastusta, vaeltamista, kalastusta... Lista senkun jatkuisi. Kaikki tämä on tarjolla aivan mykistävän hienoissa maisemissa. Alaska on aktiivilomailijan paratiisi. Kyllä rentoutumiseenkin löytyy mahdollisuuksia, mutta omasta mielestäni, kannattaa löhölomalle suunnata johonkin muualle.

Syöminen:

Syöminen on jokaisella reissulla tietysti kuluerä, johon menee rahaa joka tapauksessa. Itse haluan maksaa mieluusti hyvästä ja hyvin valmistetusta ruoasta, mutta aina reissuun mahtuu niitä mäkkäripäiviä myöskin. Alaskassa ruoka oli oikeastaan kaikkialla todella hyvää ja tuoretta. Lienee turhaa sanoa, että merenelävät olivat aivan tuoreita ja niitä sai lähes joka paikasta. Ruokabudjetista on mielestäni turha kirjoittaa, koska on täysin reissaajista riippuvaa miten he haluavat syödä. Yksi asia, jota kuitenkin suosittelen lämpimästi mihin tahansa USA:n road tripille on kylmälaukku. Hyvä kokoisen kylmälaukun saa walmartista 20-40 dollarilla, jäitä löytyy muutamalla dollarilla jokaisesta pikku huoltoasemalta, joten siitä ei tarvitse huolehtia, löytyykö mistä seuraavat jäät ja ehtivätkä ruoat pilaantua. Kylmälaukkuun sitten ostaa juomaa ja välipalaa, niin ei ehdi nälkäkiukku yllättää ajon aikana! Vettä kannattaa muistaa ostaa iso noin 24 pullon satsi myös autoon. Tälle reissulle riitti tuo yksi satsi, edellisellä kerralla oli ilmasto sen verran lämpöisempi, että kolme kertaa jouduttiin ostamaan vettä lisää. Oli kyllä reissukin pari viikkoa pidempi. Me lahjoitettiin sitten viimeisen hotellin respaan tämä kylmälaukku ennen kotiin lähtöä.

Bensa ja autonvuokra:

Road tripillä varmaankin oleellisin kuluerä, on auto ja sen mukana bensa. Bensa on jenkeissä Suomeen verrattuna halpaa kuin saippua. Kallein bensa tuli vastaan Deadhorse campissa, jossa amerikkalaiset kauhistelivat sen hintaa. Me vain naurettiin päälle, että halpaahan tuo on, vaikka oli hintaa tuplaten, mita muualla Alaskassa. Auton vuorahintaa vaikuttvat tietysti useat asiat: onko yhdensuuntaista palautusta? Onko kuskeja kuinka monta? Onko kukaan kuskeista alle 25 -vuotias? Aiotko ottaa lisävakuutuksia? Meille tuli auton vuokralle hintaa, ilman nuorenkuskinlisää ja ilman yhdensuuntaistapalautusta 852 dollaria kahdella kuskilla. Auto olisi Toyota RAV4 tai vastaava. Saimme lopulta sitten aivan uuden Landroverin. 13 päivää auto oli meillä käytössämme. Emme ottaneet myöskään ylimääräisiä vakuutuksia autolle. Bensoihin oli budjettimme noin 300 dollaria ja tässä suurinpiirtein pysyttiin.

Road trip reitti:

Vuosi 2016 oli tullut ja meillä alkoi matkan reitti selkeytyä. Reissuun olisi enää kuukausia ja jännitys kasvoi päivä päivältä. Suurin osa aktiviteeteista oli jo varattu, sillä joihinkin halusimme varmasti varmistaa pääsymme. Näiden aktiviteettipäivien ympärille eri kaupungeissa sitten suunnittelimme reitin.

Road trip reitistä tuli sitten seuraavanlainen: Seward (juna) - Anchorage - Denali - Fairbanks - Coldfoot - Prudhoe Bay - Coldfoot - Fairbanks - Valdez - Whittier - Cooper Landing - Ninilchik - Homer - Anchorage.

Seuraavaksi olen jakanut matkan osiin, joissa kirjoitan yksityiskohtaisemmin eri kaupungeista, mitä siellä teimme, missä söimme ja mitä näimme. Aloitan Vancouverista, vaikka tämä blogi onkin Alaska otsikon alla, mutta vietimme siellä kuitenkin muutaman päivän ja tuli todettua todella hyväksi päätökseksi, pistäytyä myös siellä.

Mukavia lukuhetkiä. toivottavasti löydät hyviä vinkkejä!

                                         Prudhoe Bay - Arctic Ocean - Deadhorse camp