Lento lähti 31.5.2016 Helsinki-Vantaalta klo 15.20. Kentällä olimme noin kolmea tuntia ennen. Onneksi kehärata on vihdoin avattu ja Helsingistä pääsee kätevästi junalla kentälle.
Syy miksi olimme kentällä niinkin aikaiseen, oli loungeen meno. Olimme molemmat saaneet aiemmin samana vuonna tarjouksen amexilta, jossa kultakorttia tarjottiin vuodeksi ilmaiseksi ja siihen sisältyisi neljä kertaa vuoteen pääsy ilmaiseksi eri lentokenttien lounge tiloihin. Eihän tarjousta voinut ohittaa ja päätimme sitten ottaa kaiken irti tarjoilusta aspire loungen tiloissa!
Aika kului mukavasti syöden, juoden ja lehtiä lueskellen, melkein tuntui, että jatkossa voisi jopa maksaa hieman, jotta voisi loungen palveuita käyttää hyväkseen.
Lento lähti hieman myöhässä, ymmärtääkseni yhden matkustajan vuoksi, ketä jouduttiin odottamaan kyytiin. Muuten lento sujui ongelmitta ja saavuimme Islantiin hyvissä ajoin, ehtiäksemme jatkolennolle. Reykjavikin lentokenttä oli remontissa ja siellä oli hieman kaaoottista. Ihmiset tungeksivat sinne tänne ja reittejä porteille ei oltu merkitty kunnolla. Ilmastointi ei myöskään toiminut, joten tunnelma oli hieman tukala. Koneeseen kuitenkin päästiin ja matka jatkui. Lentoyhtiömme oli Icelandair ja jokainen matkustaja sai viedä ruumaan kaksi matkalaukkua, joka osoittautui takaisin tulomatkalla hyödylliseksi. Ruoka ei kuitenkaan kuulunut lennon hintaan.
Saavuimme Vancouveriin klo 17.15 paikallista aikaa, eli oltiin Suomen ajasta noin 11 tuntia jäljessä. Olo ei kuitenkaan ollut niin nuutunut, kuin olisi voinut kuvitella. Rajamuodollisuuksista päästiin melko nopeasti läpi ja matkalaukutkin tulivat nopeasti. Olimme jo etukäteen ottaneet selvää, että pääsisimme junalla kentältä todella lähelle hotellia, mutta menimme pienen infotiskin luokse, jossa iäkkäämpi rouva kuitenkin tyrmäsi ajatuksemme junasta. Kuulema aivan liian monimutkaista ja kamalan pitkä matka junaseisakkeelta sitten hotellille. Suositteli vain taksia ainoaksi järkeväksi matkustusmuodoksi. Hinnaksi taksille arvioi noin 45 dollaria.
Lähdimme kojulta hieman mietteliäinä ja heti sen jälkeen vanhempi herra nykäisi meitä hihasta ja sanoi kuulleensa keskustelumme. Hän taas torppasi infokojun rouvan taksineuvot ja sanoi junalla pääsevän helposti downtowniin, jossa hotellimme sijaitsi. Hän neuvoi miten pääsemme junalle ja kertoi myös, että hotellimme oli aivan seisaketta lähellä. Kiittelimme häntä vuolaasti, sillä säästimme pitkän pennin, kun junaan päädyimme. Lopuksi tajusimme, että rouva saattoi olla taksifirman kirjoilla tai muuta vastaavaa. Junalla kuitenkin pääsi downtowniin todella näppärästi, näki hieman kaupunkia eri puolilta ja paikallisia ihmisiä oli kiva seurata. En tarkkaan muista junanlipun hintaa, mutta olisiko ollut noin 7 dollaria per nuppi. Kanadan dollaria siis.
Hotellimme olimme varanneet hotels.com sivuston kautta, joka on viime aikoina ollut suurennuslasin alla, syystä jos toisesta. Meillä ei kuitenkaan ikinä ole ollut ongelmia ja varaus löytyi tietokannasta. Hotellimme olimme valinneet sijainnin vuoksi. Se oli mahdollisimman lähellä terminaalia, josta risteily lähtisi, mutta kuitenkin järkevissä hinnoissa. Hotelli oli myös muuhun kaupungin nähtävyyksiin nähden hyvällä paikalla. Hotelli ei ollut uusimmasta päästä, mutta kuitenkin siisti ja palvelu oli ystävällistä. Days Inn Vancouver oli kyseessä ja voin suositella hotellia ihan sijainnin puolesta.
Hotelli löytyi helposti, alle kilometrin matkan päästä junaseisakkeelta. Tullessamme ulos asemalta, oli ensin vastassa kaksi poliisi, jotka pitelivät maassa miestä jota kolmas poliisi laittoi rautoihin. Heti seuraavaksi, penkillä istui riutuneen näköinen mies piikittämässä itseään suoneen. Että sellainen ensivaikutelma. Onneksi se jäi kuitenkin vain ensivaikutelmaksi.
Ensimmäisenä iltana ei paljoa energiaa ollut kaupungin katseluun. Etsimme vain nopeasti ruokaa, jonka sitten toimme hotellille ja syömisen jälkeen kävimme heti nukkumaan. Aamulla sitten heräilimme jo viiden aikoihin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti