The Last Frontier - Alaska 2016 road trip: Vancouver - suurkaupunki rennolla otteella

Aika erosta toipuminen tulisi vielä viemään aikaa ja olimmekin seuraavanakin aamuna jalkeilla jo aamu kuuden maissa. Rauhalliseen tahtiin tehtyjen aamupuhteiden jälkeen lähdimme liikkeelle ja kohti aamiaspaikkaa. Medina cafe sijaitsi parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä hotelliltamme library districtillä. Tähänkään ravintolaan ei varauksia otettu, joten jonossa kannatti olla ajoissa.

Olimme ravintolan edessä varttia vaille kahdeksan, emmekä olleet ensimmäisiä. Juuri ennen kahdeksaa, ennen ovien avaamista, oli jonoa kertynyt jo melkein korttelin ympäri. Tästä pystyi jo päättelemään, että paikassa täytyi olla jotakin hyvää, jos ihmiset olivat valmiita sinne arki aamuna jonottamaan. Jonossa ei tosiaankaan ollut pelkkiä turisteja, suurin osa vaikutti paikallisilta. Tulossa aamiaiselle ennen töihin menoa tai kokoustamaan aamiaisen parissa. Tälläistä kulttuuria ei mielestäni suomesta vielä löydy. Aamiaista syödään edelleen suurimmalta osin kotona aamuisin, vaikka mielestäni voisi olla hauskaa hoitaa edes yksi päivän tapaamisista pois hyvän aamiaisen kera.

Medina cafe, kuten suurin osa ruokapaikoistamme löytyi trip advisorista, siihen voi kyllä aina luottaa, kunhan osaa olla kriittinen myös ihmisten palautteiden laadun suhteen. Kyseinen ravintola on kuuluisa vohveleistaan, joita kaunis lämpökaappi oli pullollaan sisään tullessamme. Tila oli mielestäni tyylikäs, yhdistellen warehousemaista sisustusta ranskalaiseen kahvilaan. Ravintola täyttyi nopeasti ja pian tila oli täynnä vilkasta puheensorinaa. Tarjoilijamme oli ystävällinen ja todella ammattitaitoinen. Kaikki kahvista jokaiseen ruoan muruun oli todella herkullista. Aivan mahtava brunssipaikka, muuta ei voi sanoa. Vohvelit vielä päälle kuuman suolakinuskin ja marjojen kera! Jos ikinä Vancouveriin päädyt, niin tätä paikkaa ei voi muuta kuin suositella. Toivon itse pääseväni vielä jonain päivänä uudestaan tänne.

Myöhemmin samalle päivälle olin tehnyt varauksen Off the eaten track ruokakierrokselle. Näitä kierroksia järjestetään Vancouverissa ja Victoriassa, vetäjänä toimii nuori nainen nimeltään Bonnie. Kierroksia on muutamia eri tyylisiä, suurin osa keskittyy pääsääntöisesti ruokaan mutta Vancouverista löytyy myös panimokierroksia. Valitettavasti meillä ei päivät osuneet sopivasti panimokierrokselle, joten valitsimme ruokaa ja juomaa yhdistävän kierroksen nimeltään "The railtown urban eats tour". Kierros alkaisi H.A.V.E cafe nimisestä ravintolasta klo 13.30, joten meillä oli vielä reilusti aikaa ennen aloitusta.

Gastown - steamclock - Vancouver

Lähdimme jälleen jalkaisin kävelemään kohti Gastownin kaupungin osaa, joka sai alkunsa vuonna 1867 yhdestä ainoasta kapakasta ja on nykyään Vancouverin vanhin kaupungin osa. Tällä hetkellä Gastown on yksi tyylikkäimmistä ja halutuimmista asuinalueista Vancouverissa, mutta kymmenisen vuotta sitten niin ei ollut. Hieman samanlainen ilmiö, kuten Helsingin Kalliossa on tapahtunut vuosien mittaan. Tähän kohtaan on mainittava, että Vancouver on todella helposti kävellen nähtävä kaupunki. Etäisyydet eivät ole liian pitkiä kaupungin keskustan aluella, joten nähtävyydet on helppo kokea ja nähdä jalkaisin. Julkinen liikenne kuitenkin toimii hyvin, jos tuntuu että kävellä ei vain jaksa.

Gastownin kaupungin osa oli täynnä matalia erilaisia kerrostaloja, seinämaalauksia ja rentoa tunnelmaa. Kuuluisin nähtävyys on aukiolla seisova kello, joka toimii osittain höyryllä. Kellon ympärillä parveili paljon turisteja ja kuvaa kellosta oli vaikea saada, ilman laumallista turisteja. Kaupungin osa oli sekoitus vikoriaanista ja modernia tyyliä, hauska sekamelska. Astelimme rauhalliseen tahtiin ympäri katuja ja joka puolelta löytyi uusia hauskoja yksityiskohtia. Samalla suuntasimme hiljalleen kohti ruokakierroksemme aloitupaikkaa.

H.A.V.E cafe sijaitsi niin sanotusti huonommalla puolella kaupunkia. Olimme alkuun hieman hämillämme aloituspaikasta. Menimme sisään ravintolaan ja istuuduimme pöytään odottamaan opastamme. Hetken kun olimme tutkailleet paikkaa tarkemmin, tajusimme sen olevan jonkinlainen koulu. Keittiöön näkyi salista ja se kuhisi eri ikäisiä nuoria. Myöhemmin oppaamme kertoi paikalle tultuaan, että tämä ravintola toimi porttina työelämään nuorille, jotka eivät olleet päässeet opiskelemaan muualle tai lähtökohdat elämässä eivät ole olleet ihanteelliset. Bonnie, oppaamme halusi tukea tätä toimintaa omalla yrityksellään, joten sen takia kierros aloitettiin täältä. Meille myös kerrottiin, että 75 % opinnot aloittaneista opiskelijoista pääsee valmistumisensa jälkeen työelämään. Todella hienoa! Ruoka jota maistoimme täällä oli myös todella herkullista, kermaista tomaattikeittoa ja grillattua juustovoileipää.

Railtown - kiinalaisia puutaloja - Vanouver

Kierrokselle tuli meidän lisäksemme yhteensä viisi ihmistä. Vanhempi amerikkalainen pariskunta ja kolme hieman vanhempaa rouvaa, jotka kertoivat olevansa matkanjärjestäjien listoilla töissä. Kaupungissa oli kuulema viikon kestävä konferenssi liittyen matkailuun, joten he olivat tulleet sen takia kaupunkiin. Hekin olivat amerikkalaisia, keskilännestä kotoisin. Todella mukavia naisia ja he kertoivat työn kuvaansa kuuluvan tutustua kapunkiin ja sen tarjoamiin nähtävyyksiin. Eli tämäkin ruokakierros oli heille työtä. Aika kiva työ heillä!

Kierrokseemme kuului kaiken kaikkiaan viisi eri paikkaa, jossa maistelimme ruokaa ja juomaa. Kierros tosiaankin keskittyi sellaiseen osaan kaupunkia, jossa ei olisi tullut itse varmastikkaan käytyä. Bonnie osasi kertoa todella mielenkiintoisesti ja avartavasti alueen historiasta.

Kierroksen nimi tuli tosiaan kaupungin osan nimestä, eli "Railtown". Rautatiet keskittyvät tähän kaupungin osaan ja aikoinaan se on kuhissut työläisiä ja bisnestä. Myös tämä kaupungin osa on pikkuhiljaa muuntautumassa ja sille on tulevaisuudessa käymässä samoin, kuin Gastownillekkin. Tästä oli todisteena nuorekkaat, erilaiset ravintolat joissa kävimme. Myös panimot ovat löytäneet tämän alueen omakseen. Vancouverin itäpuoli onkin todella täynnä erilaisia pienpanimoita, joten itäistä kaupungin osaa kutsutaankin nykyään paikallisten toimesta nimellä "yeastside". Yksi kierroksemme kohteista oli panimo, jonka sisätilat olivat uskomattomat! He myös myivät olutta suurissa kannuissa ulos ravintolasta, jos vaikka illanistujaisiin olisi tarvetta hyvälle oluelle. Saimme maisteltavaksemme yhden oluen ja lasillisen puna -ja valkoviintä.

Panimo railtown - Vanvouver

Tästä kaupunginosasta löytyi myös koko Vancouverin vanhin talo. Siinä se seisoi muiden seassa ja jos meille ei olisi kerrottu juuri tämän kyseisen talon olevan Vancouverin vanhin talo, ei sitä olisi itse tajunnut. Talo on yksityisomistuksessa mutta tyhjillään.

Panimo railtown - Vancouver

Voin lämpimästi suositella tätä kierrosta kaikille, jotka ovat kiinnostuneita ruoasta ja juomasta ja haluavat osaavan oppaan avustuksella kuulla kaupungista ilman suurta ihmispaljoutta. Muistathan tipata opastasi! Suurin osa maksamastasi summasta (55 dollaria) menee kierroksen ravintoloihin. Mukanamme oli myös nuori ranskalainen nainen, jota Bonnie koulutti vetämään kierroksia. Kysyntä on kasvanut todella ja hän ei enää yksin ehdi kaikkia kierroksiaan vetämään.

Kierroksen jälkeen hyvästelimme Bonnien ja mukavat matkatoimistorouvat ja lähdimme kohti kiinalaista kaupungin osaa. Kiinalaiset ovat iso osa Vancouverin historiaa ja vaikutus näkyy vahvana vielä näinäkin päivinä. Isoja osia hienoja kiinalaisia puukortteleita tuhottiin aikoinaan uusien rakennuseten tieltä, mutta nykyään valveutuneet kaupunkilaiset ovat lähteneet liikekannalle pelastaakseen osan tätä kaupungin oleellista historiaa.

Kävelimme chinatownin läpi ja sieltä löysimme pienen kiinalaisen puutarhan. Ihastelimme puutarhaa ja lepuutimme jalkojamme siellä ennen seuraavaa kävelyurakkaa.

Chinatownin portti - Vancouver

Seuraavaksi tarkoituksenamme olisi kävellä kohti rantaa ja sieltä nousta vesitaksin kyytiin, jotka kesäaikaan seilaavat rannan eri puolin, kuljettaen turisteja ja paikallisia. Vesitaksi toimii siis kesäisin vain lisänä Vancouverin julkiseen liikenteeseen. Taksit ovat pienia ja niihin mahtuu kerralla ehkä viisitoista ihmistä. Ne kuitenkin kulkevat noin 10-15 minuutin välein.

Meidän kyytimme lähti the village ferry dockilta, tiedemaailman vierestä. Vesitaksi firmoja on kaksi eri toimijaa ja ne ajavat kummatkin hieman omaa reittiään. Pysäkeillä on kuitenkin kerrottu aikaulujen kanssa missä taksit pysähtyvät. Hinta matkalle oli muistaakseni noin 5 dollaria per naama.

Vesitaksi - Vancouver

Me matkustimme vesitaksille Granville Islandille, josta löytyisi todella suosittu markkinapaikka. Kauppahallityyliin tehty markkina paikka, jossa paikalliset toimijat myyvät tuotteitaan. Matka kesti noin 15 minuuttia ja taksin kyydistä sai kivan perspektiivin kaupunkiin. Granville Island sijaitsee Vancouverin suuren sillan juurella, joka yhdistää kaupungin osat toisiinsa. Arkipäivänäkin saarella oli kuhinaa ja tietysti muitakin turisteja. Myös lokit olivat löytäneet paikan ja kyttäsivätki tilaisuutta napata ruokaa varomattomilta ihmisiltä.

Science worldin edessä - Vancouver

Markkinapaikka oli sisätiloistaan täynnä kaikkea ruokaa ja raaka-aineita mitä vain kuvitella saattaa. Kaikkea olisi halunnut maistaa ja jokaisesta kojusta olisi jotain halunnut ostaa mukaansa. Myyjillä riitti kiirettä ja on mielestäni upeaa, että tälläinen paikka oli pientuottajille suotu ja se selkeästi myös kannatti. Kierreltyämme paikan ympäriinsä, ostimme pussillisen kirsikoita ja meninne syömään niitä ulkopuolelle, katsellen ihmisten vilinää.

Granville sillan alta - Vancouver

Hetken istuskelun jälkeen oli aika lähteä siirtymään kohti hotellia. Olimme olleet liikkeellä jo monta tuntia, joten ajatus suihkusta tuntui todella houkuttelevalta. Olimme päättäneet kävellä takaisin hotellille, vaikka sillalta olisi busseja mennyt myös kohti downtownia. Ruokakierroksemme opas, kuitenkin sanoi, ettei kävely olisi pahan pituinen.

Granville Island public market - Vanvouver

Hetken pouokkoilun jälkeen löysimme vihdoin reitin Granville sillalle. Sen molemmin puolin kulkee kävelytiet, niitä ei ole kuitenkaan rajattu mitenkään autotiestä, ainoastaan korotus erotti jalkakäytävän autotiestä. Jalkakäytävä oli myös kapea, joten maisemia ihaillessa sai varoa, että ei astunut harhaan. Kävellessä pystyi ihailemaan kaupungin siluettia ympärillään ja näkemään kaupungin levittäytyvän laajalle. Tuuli tuiversi hiuksissa sillalla. Käveltävää tuli hotellille kolmisen kilometriä, jalkoja jo hieman pakotti koko päivän asfaltilla kävelyn jälkeen, mutta kunnialla jaksoimme loppuun saakka.

Viimeinen päivä Vancouverissa alkoi tulla päätökseensä ja olo oli suihkun jälkeen sen verran väsynyt, että päätimme vain hakea ruokaa hotellille. Toisella puolella korttelia hotellilta oli suuri fooscourt, josta löytyi paljon valinnan varaan. Valitsimme tarjonnasta Fatburger nimisen ruokapaikan. Burgerimesta, mutta jokainen hamppari tehdään vasta tilauksesta. Joudun sanomaan, että en ole niin hyvää hampparia aiemmin syönyt! Maksoihan se melkein 10 dollaria, joten mäkkäriin verrattaen kallista, mutta aivan mahtavan makuinen. Söin cajunkanahampurilaisen ja mieheni juustohampparin. Jos siis Fatburger tulee jossakin vastaan, voin suositella lämpimästi.

Granville Bridge - Vancouver

Loppu ilta menikin sitten pitkällään hotellilla, pakkaillen laukkuja ja miettien seuraavaa aamua ja risteilylle siirtymistä. Vancouver oli kohdellut hyvin ja kaupungista jäi ensi vaikutelmasta huolimatta, todella positiivinen fiilis.