Vancouver - suurkaupunki rennolla otteella - day 1

Vancouver on Kanadan kahdeksanneksi suurin kaupunki ja asukkaita siellä on noin 578 000. Vancouver levittyy isolle alueelle ja kahden päivän aikana oli vain rajallisesti aikaa koluta tätä kaupunkia. Kuitenkin olimme etukäteen ottaneet selvää mitä haluaisimme nähdä ja kokea siellä. Olimme myös selvittäneet, miten liikkuisimme, joten tälläisen miettimiseen ei kulunut turhaa aikaa.

Aloitimme aamumme 1.6.2016 hotellilta, jossa katsoimme päivän kulun ja lähdimme liikkeelle. Ensimmäinen stoppimme oli klo 9.00 aamulla aukeava Vancouver lookout, josta olisi hienot näkymät, joka puolelle kaupunkia. Olimme ensimmäisenä aamuna hereillä jo viiden aikaan, aikaeron vaikutuksesta, joten aikaa oli aamulla hieman hukattavaksi. Päätimme siis ennen näköalatornia kävellä hieman ympäriinsä ja mennä hotellin takaa sijaitsevasta satamasta tsekkaamaan terminaalin, josta risteilijämme on tarkoitus lähteä. Sää oli leppoinen ja oli kiva aikaisin aamulla fiilistellä heräävä kaupunkia ja katsella työhönsä kiiruhtavia paikallisia. Terminaalikin löytyi helposti. Haimme mukaamme kahvit ja jatkoimme kaupungin läpi kohti näköalatornia.

Maisema satamassa

Yllätys, yllätys olimme ensimmäiset jonossa ja myös ainoat lipputiskin auetessa. Myyjä sanoi tämän olevan paras aika tulla, sillä meillä olisi koko tasanne omassa käytössämme. Saimme siis rauhassa katsella kaupunkia, joka levittyi laajalle ympärillämme. Horisontissa näkyi vuoria, jotka tuntuvat nin suomalaisena aina yhtä vaikuttavilta. Olimme kuitenkin aivan varmoja, että nämä eivät tule olemaan komeimmat vuoristomaiset tällä reissulla.

Vancouver Downtown

Puolen tunnin näköalan ihastelun jälkeen alkoi nälkä jo hieman kurnimaan ja suuntasimme sitten, jo ennalta katsottua brunssi paikkaa kohti. Olimme katsoneet, että kävelyä olisi kaupungin keskustaa kohti parisenkymmentä minuuttia. Jonkin aikaa etsimme ja haimme, huomasimme jo kävelleemme ohikin, tuntui, että paikkaa ei vain löydy. Sittenn silmiin sattui tien toisella puolella oikea nimi: Twisted fork ravintola.

Olin aiemmin etsinyt tripadvisorin avustuksella hyviä brunssipaikkoja ja tämä oli listattu yhdeksi parhaaksi Vancouverissa. Ravintolaan ei otettu pöytävarauksia, vaan meininki oli first come first serve tyylillä. Oli kuitenkin arkipäivä ja kymmenen jälkeen, joten emme joutuneet hetkeäkään jonottamaan. Ravintola oli pieni, ehkä noin kolmekymmentä henkeä mahtuisi sisään kerralla. Keskellä pitkulaista tilaa oli avokeittiö, jossa oli tohinaa ja selkeästi kuumat oltavat. Ajattelin mielessäni, että ilmastointi saa olla melkoisen tehokas, jotta pieni ravintola pysyy niinkin viileänä, kuin se meidän pöydässämme oli. Paikkahan tarjoilee seitsemänä päivänä viikossa vain brunssia. Muistaakseni klo 8-15.

Tarjoilijamme oli superyhstävällinen ja ripeä. Tilasimme ja saimme samantien nenän eteen paikallisen panimon oluet. Pienpanimo buumi on saavuttanut myös Vancouverin todella isolla kädellä. Kerron tästä lisää myöhemmin. Aloitimme skonsseilla ja paikan päällä tehdyllä mustikkahillolla. Suussa sulavaa, ei voinut muuta sanoa. Hilloja oli yksi seinällinen täynnä eri kokoisissa lasipurkeissa, joita olisi saanut mukaansa ostaa. Itse tilasin ruoaksi eggs benedictin, joka oli mielestäni oikein maukasta, ei kuitenkaan parasta jota olen syönyt. Mieheni ei ollut kovin tyytyväinen tilaamaansa fritattaan, mutta sanoi sen luultavammin olevan vain makuasia. Annoksessa ei siis ollut suoranaista vikaa. Lähdimme vatsat täynnä takaisin kaupungille.

Pyörimme hetken kaupungilla ja teimme pakolliset ostokset, jotka oli mietitty etukäteen. Olimme aamulla satamassa pyöriessämme huomanneet monia pyörävuokraamoja ja päätimmekin ottaa vuokrapyörät ja pyöräillä päivällä seawallille. Suuri puisto Vanvouverin kärjessä, jonka ympäri kiertää yksisuuntainen pyörätie. Tämä noin viiden kilometrin pituinen lenkki on todella suosittu lenkkeilykohde paikallistenkin keskuudessa. Turisteja on myös todella runsaasti.

Palattuamme hotellille, vaihdoimme hieman rennompaa päälle, pakkasimme reput ja lähdimme kohti pyörävuokraamoa. Pyörän vuokraaminen onnistui helposti ja nopsaan. Satamasta, jossa vuokraamo sijaitsi, oli suora reitti satamaa pitkin puistoon. Pyöräteitä on Vancouverissa todella paljon ja paikalliset pyöräilevät paljon. Ainoa haitta, onkin sitten turistit, jotka poukkoilevat pyörätielle ja eivät ota kuuleviin korviinsa pyörän kellon soittoa. Henkilönä, joka pyöräilee myös kotona, tämä otti päähän todella paljon. Onneksi meillä ei kuitenkaan kiirettä ollut ja piti vain pitää pää kylmänä.

Aiemmin puiston ympäri menevä reitti on ollut kaksi suuntainen, mutta hetken pyöräiltyämme, tajusin miksi se ei ole sitä enää. Tuntui, että iso osa pyöräilevistä turisteista oli pyörän selässä ensimmäistä kertaa ikinä, ainakin julkisella paikalla. Tehtiin äkkijarrutuksia pysähdyttäessä katsomaan maisemia, ei osoitettu kääntymistä mitenkään ja pyöräiltiin rintarinnan tai isoissa massoissa, jotka eivät sitten tehneet elettäkään väistääkseen nopeammin kulkevia.

Maisemat olivat kuitenkin hienot ja sää helli. Pyöräily oli kaikesta huolimatta kiva tapa nähdä kaupunkia. Aikaa kulutimme parisen tuntia ja maisemia katsellessa.

Seawall Vancouver

Illaksi meillä oli varaus ykköseksi rankattuun ravintolaan kaupungissa. Meren äärellä kun oltiin, niin loogisinta oli ottaa siitä kaikki irti ja nauttia tuoreita mereneläviä. Blue water cafe oli parinkymmenen minuutin kävelyn päässä hotellilta. Tämä oli koko reissun hintavin illallinen, mutta mielestäni välillä voi hieman sijoittaa hyvään ruokaan. Ravintola oli seitsemän aikaan aivan täynnä ja meteli oli pääsalissa kova, olin kuitenkin varauksen yhteydessä maininnut, jos olisi mahdollista saada rauhallinen syrjäisempi pöytä. Tarjoilija ohjasikin meidät läpi salin, huoneeseen jonka jokainen seinä oli täynnä viinipulloja lasiseinän takana. Tästä huoneesta jatkoimme vielä seuraavaan, pieneen huoneeseen, johon mahtui kerralla ehkä parisenkymmentä henkeä. Tila oli erittäin rauhallinen ja olin kiitollinen, että toiveemme oli otettu huomioon.

Aloitimme shampanjalla, jonka hinnaksi katsoin 50 dollaria lasilta, mutta olin selkeästi katsonut väärin, sillä loppulaskulla oli hinta 100 dollaria lasilta! Noh, kerrankos sitä voi juoda hieman kalliimpaa shampanjaa! Otimme alkupaloiksi jaettavan alkupalalajitelma, kaikki oli herkullista ja tuoretta. Pääruoaksi jaoimme ison annoksen sashimia. En ikinä ole syönyt niin tuoretta mereneläviä. Hyvä sääntö on kyllä, että mitä tuoreempaa kalaa, niin miksi pilata sitä kypsentämisellä. Jälkiruoat olivat paikan muuhun tasoon hieman pettymys mielestäni, mutta muutoin ilta oli ihana ja ruoka todella hyvää, vaikkakin kallista.

                                                    Twisted Fork brunssi Vancouver



Lopuksi oli mukavaa kävellä rauhallisesti kohti hotellia hämyisen kaupungin lävitse. Pieni sadekkaan ei pahemmin haitannut.